Kuninkaantietä itään VI Porkkalasta suureen maailmaan Vantaalle

Kirkkonummi Porkkalan vuokra-aikana

Melominen jäi tällä kertaa väliin. Auton ilmastointi korvaa hieman menetettyä elämystä, mutta vain hieman. Kirkkonummi kutsuu seireenin lailla. Kaupungin nimi kertoo kaiken kuntakeskuksesta; kirkko nummella. Nyt ympäristö on toki muuttunut, koska kuntakeskukseen on noussut paljon kerrostaloja ja muuta urbaania maisemaa. Keskiaikainen kirkko, joka Porkkalan vuokra-aikana toimi mm. upseerikerhona, on onneksi palautettu alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja toimii myös tiekirkkona, eli sinne on helppo poiketa.

Kuntakeskuksessa on kuitenkin muutakin menneeseen viittaavaa kuin kirkko. Sievä punainen puutalo on jäänyt puristuksiin keskelle betonikolosseja ja lasipalatseja ja sieltä löydän antiikkiliikkeen ja sen omistajan, Sinikka Siekkelin. Hän korjaa, entisöi ja koristemaalaa sekä opettaa muillekin näitä taitoja. Hänen kättensä jälkiä voi ihailla Wohlsin kartanossa, joka toimii pääasiassa tilausravintolana. Kannattaa kuitenkin seurata kartanon sivuja, niin voi päästä tutustumaan tiloihin tapahtumien yhteydessä. Kartanon puutarhakin on näkemisen arvoinen.

Wohlsin kartano puutarhan puolelta

Wohlsin lisäksi toinen näkemisen arvoinen Kuninkaantien kohde Kirkkonummella on Ragvaldsin museoalue, jonka läpi Kuninkaantie kulkee.
Vaikka museo ei olisikaan auki, voi alueella kuitenkin tutustua esimerkiksi luontopolkuun. Tämä kohde on ilmainen ja soveltuu hyvin myös lapsille.

Espoon kartanon museosilta

Lapsille ja lapsenmielisille voi hyvin sopia ihmeteltäväksi myös hiidenkirnu, joka löytyy vesitornin kupeesta, aivan keskustan tuntumasta. Kirkkonummi tarjoaa siis kohteita, joka sopivat kaikille eivätkä rasita kukkaroa. Se on tässä hilavitkuttimien ja hoploppien maailmassa harvinaista. Joskus voi sellaiseenkin eksyä, mutta luontomme ja kulttuuriperintömme tarjoaa paljon nähtävää, jos kohteet sattuu löytämään.

Kirkkonummelta jatkan Espooseen, ja tulen sinne mielenkiintoista siltaa pitkin. Espoon kartanon museosilta lienee vanhin edelleen käytössä oleva silta Kuninkaantiellä. Kaunis koskimaisema ympäröi alueen ja onhan kartano mainittu myös Runebergin Vänrikki Stålin tarinoissa, jossa runo Matkamiehen näky kuvaa kartanon poikien traagista kohtaloa.

Espoossa pääsen jälleen tutustumaan seuraavaan keskiaikaiseen kirkkoon. Nämä todellakin kertovat omaa tarinaansa Kuninkaantiestä ja sen merkityksellisyydestä asutukselle ja sivistykselle. Kirkko oli kuitenkin uskonnonharjoittamisen ohella se taho, joka opetti kansaa. Ja olihan lukkarilla myös rokotteiden tultua velvollisuus rokottaakin kansaa ABC:n ja katekismuksen pänttäämisen lisäksi.

Eräs variantti Kuninkaantien kylteistä Espoossa

Espoo on kunniakkaasti muistanut Kuninkaantien perintöä muuallakin kaupungin alueella. Kyltit kertovat, että tämä historiallinen tie halkoo kaupungin ja viitoittavat tietä eteenpäin.

Seuraava kohteeni on Vantaan maatalousmuseo ja Övre Nybacka. Vantaa-seuran aktiivinen toiminta on tehnyt historiallista Vantaata tunnetuksi nykyvantaalaisille ja muillekin kävijöille. Vuosittainen tapahtuma Helsingan keskiaikapäivä Helsingin pitäjän kirkolla, kerää tuhansia kävijöitä tutustumaan keskiaikaiseen elämänmenoon. Kuninkaantie ry:kin on menossa mukana yhdessä Pernajan Agricola-seuran kanssa.

Helsingan keskiaikapäivän tunnelmia Pyhän Laurin kirkolla Vantaalla

Jatkan matkaa, nälkä kurnii. Oivallisen ympäristön pieneen pysähdykseen tarjoaa seuraava kartano, Backas, jonka pihakahvila tarjoaa herkut jos toisetkin. Backaksen kartano muodostaa varsinaisen keitaan kun katsoo sen sijaintia ostoskeskusten ja lentokentän kupeessa. Pihapiirissä on ihana vaeltaa ja Olohuone tarjoaa ruumiin virkistystä.

Kuuntelen ulkona lentokoneiden jylinää ja totean, että päivä on pian päätöksessä ja on aika etsiä yösija.

Villa Jokivarren ruusuja

Onneksi olen varannut huoneen Villa Jokivarresta ennakkoon. Muuten en voisi olla varma, että mahdun sinne majoittumaan. Se on kuitenkin houkuttelevin paikka tällaiselle yksinäiselle matkaajalle vaikka sieltä löytyy majoitustilaa myös hieman isommille seurueille. Kotoisa, viihtyisä ja siisti majoitus lähellä kaikkea, mutta silti ihanasti maalaisympäristössä. Ja tietenkin Kuninkaantien äärellä. Nyt ei tarvitse miettiä muuta kuin syvää ruusuntuoksuista unta ja jatkaa huomenna matkaa Sipoon halki kohti itää.

Sipoo on tunnettu susistaan ja vaakunasuden aiheen kerrotaan tulevan viikinkilaivan susikoristeesta.

Minä en susia pelkää eikä niitä ilmesty painajaisiinikaan kun painan pääni Villa Jokivarren pehmeään tyynyyn.

Hyvää yötä Kuninkaantieltä!