Tekstit

Kuninkaantietä itään VII Sipoosta Porvoon kautta Pernajan kirkonkylään

Kuva
Herättyäni Villa Jokivarresta Vantaalta suunnistan mannermaisen aamiaisen jälkeen kohti seuraavaa keskiaikaista kirkkoa. Sipoon vanha kirkko on säilynyt poikkeuksellisen alkuperäisenä, pääasiassa siitä syystä, että sitä ei ole yli sataan vuoteen käytetty seurakunnan pääkirkkona eikä täten modernisoitu vastaamaan nykykävijän vaatimuksia. Vieressä sijaitseva uusi kirkkokin on jo 1800-luvun lopulla vihitty käyttöön, eikä täten sekään enää ole kovin nuori.

En pelkää susia, mutta aikani ei kertakaikkiaan riitä pysähtymään tähän kuntaan pidemmäksi aikaa. Minua houkuttaa Porvoo ja erityisesti vanhan Porvoon viehätykset. Saavun Porvooseen juuri parahultaisesti aamupäiväkahviaikaan ja suuntaan askeleeni kävelykaduille. Muistan onneksi maksaa parkkimaksun, koska Porvoo on kovin tunnettu innokkaista parkkipirkoistaan.

Poikkean kahviloissa ja viehättävässä Holmin kauppiaskodissa, joka nyttemmin on eräs kaupungin museoista. Tämän kaupungin nähtävyyksiä ovat tietenkin ranta-aitat sekä Runeberg, mut…

Kuninkaantietä itään VI Porkkalasta suureen maailmaan Vantaalle

Kuva
Melominen jäi tällä kertaa väliin. Auton ilmastointi korvaa hieman menetettyä elämystä, mutta vain hieman. Kirkkonummi kutsuu seireenin lailla. Kaupungin nimi kertoo kaiken kuntakeskuksesta; kirkko nummella. Nyt ympäristö on toki muuttunut, koska kuntakeskukseen on noussut paljon kerrostaloja ja muuta urbaania maisemaa. Keskiaikainen kirkko, joka Porkkalan vuokra-aikana toimi mm. upseerikerhona, on onneksi palautettu alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja toimii myös tiekirkkona, eli sinne on helppo poiketa.

Kuntakeskuksessa on kuitenkin muutakin menneeseen viittaavaa kuin kirkko. Sievä punainen puutalo on jäänyt puristuksiin keskelle betonikolosseja ja lasipalatseja ja sieltä löydän antiikkiliikkeen ja sen omistajan, Sinikka Siekkelin. Hän korjaa, entisöi ja koristemaalaa sekä opettaa muillekin näitä taitoja. Hänen kättensä jälkiä voi ihailla Wohlsin kartanossa, joka toimii pääasiassa tilausravintolana. Kannattaa kuitenkin seurata kartanon sivuja, niin voi päästä tutustumaan tiloihi…

Kuninkaantietä itään V Barösundista Lohjan kautta Porkkalaan

Kuva
Olen yöpynyt monenlaisissa hotelleissa, motelleissa, majataloissa ja vierashuoneissa, mutta koskaan untani ei ole vahtinut tiikeri.
Illalla sulkiessani oven huoneistooni, toivotin Roope-kissalle hyvää yötä. Hän venytteli lämpimällä kalliolla jäseniään, aivan kuten kuka tahansa joogamestari, joita hän on saanut täällä seurata. Aamulla herätän hänet oveni takaa ja venyttelemme yhdessä. Villa Sofian tunnelma on raukaiseva ja lämmin, juuri sellainen missä on hyvä nukkua. Iltakävelyni pittoreskiin satamaan loi tunteen siitä, että tänne voisi tulla pidemmäksi ajaksi.
Yöuneni ovat katkeamattomat ja runsaan aamiaisen saan nauttia isäntäparin kanssa Villa Sofian ruokasalissa. Sarin ja Pentin tarinaa kuunnellessani ymmärrän, mitä tapahtuu kun paikka löytää ihmiset. Kyläkoulusta tuleekin majatalo yrittäjäpariskunnan taitavissa käsissä. Esineet, sisustus ja toiminnot ovat löytäneet paikkansa näiden tulisielujen ansiosta. Elisaaren vierasvenesatama ja ravintola, jossa tänä kesänä kokkaa Markus Mau…

Kuninkaantietä itään IV Tammisaaresta Inkoon Barösundiin

Kuva
Tammisaari, eli Raaseporin keskusta-alue vangitsee tunnelmallaan. Täällä voisi hortoilla viikon ja imeä itseensä rannikon tunnelmaa, puhua paikallisten kanssa ja maleksia pitkin idyllisiä pikkuteitä ihastellen puutalojen sikermää. Miksi tällainen estetiikka on niin harvinaista muualla? Kuninkaantien varrelta löytyy muitakin puutaloidyllejä, ja moni muukin rannikon kaupunki tarjoilee tätä, mutta onpa moni suomalainen kyläkin joutunut betonibrutalismin kynsiin. Nyt kuitenkin nautin tästä.

Raaseporin museo- ja galleriatarjonta on vaikuttavaa. Pelkästään kaupungin keskustassa, kävelyetäisyydellä toisistaan on toinen toistaan parempia museoita ja näyttelyitä. EKTAssa käyn tietenkin, jotta pääsen tapaamaan Helene Schjerfbeckiä, kaupungin kuuluisinta taiteilijaa.
Ravintolatarjonta kaupungissa on monipuolinen, joten nälkä tai jano ei pääse yllättämään.

Nyt on kuitenkin aika lähteä korkeakulttuurin parista miilunpolttajien luokse. Malmbacka on jännittävä miilunpolttajien kylä Raaseporin maalais…

Kuninkaantietä itään III Raasepori Tenholasta Tammisaareen

Kuva
Tenholassa löydän lounaspaikan takataskusta niin sanoakseni. Bakfickan (takatasku) tarjoilee lounasta päivittäin myös kesäaikaan. Runsas lounaspöytä auttaa jatkamaan taivallusta ja jälleen avaan oven yhteen kirkkoon.

Tenholan kirkon koristeltu interiööri tulvahtaa silmilleni hämäryydestä huolimatta. Pyhimyksenkuvat ja maalaukset täyttävät koko näkökentän ja vaikka luulisi, että kirjavat kuvat antavat rauhattoman vaikutelman, on näky päinvastoin lempeä ja puhutteleva, pysäyttävä suorastaan. Pyhimyksenkuvat antavat kävijöille uskoa ja toivoa. Tämä katolisen ajan erityispiirre näkyy edelleen useimmissa keskiaikaisissa kirkoissamme. Ennen uskonpuhdistusta (mikä sana!), katolinen kirkko vaikutti tietenkin kautta Ruotsi-Suomen ja pyhimyksillä oli korostunut merkitys uskonnonharjoittamisessa. Ortodoksiuskon vaikutus näkyy myös paikoin, mutta vähäisempänä. Toki eräs yhteinen pyhimys on vaikuttavana koko Kuninkaantien varrella, Pyhä Olavi, viikinkikuningas, joka on sekä ortodoksien että katolis…

Kuninkaantietä itään II Salo Hajalasta Latokartanonkoskelle

Kuva
Aamulla saavun Paimiosta vanhaa Kuninkaantietä juuri Salon puolelle kauniiden kumpuilevien maastojen halki. Oikealla puolella tietä Hajalan kylään tultaessa on talo, joka vie ajatukseni ajassa taaksepäin. Hirsinen julkisivu kertoo eletystä elämästä ja sisällä minulle aukeaa näky, joka kertoo uurastuksesta ja arkisesta aherruksesta. Olen saapunut Trömperin Kestikievariin.

Tämä talo on tarjonnut aatelisille tyyssijan metsästysretkillä ja pysähdyspaikan Kuninkaantien kulkijoille 1700-luvulta lähtien. Hyväkuntoinen irtaimisto ja talon tunnelma on säilytetty oivallisesti pääasiassa vapaaehtoisten toimesta. Näitä paikallishelmiä on Suomi täynnään ja Kuninkaantie puolillaan. Valtava määrä talkootyötä ja uhrattuja tunteja kulttuurihistorian säilyttämiseksi. Nyt tätä aarretta vartioi Salon kaupungin museotoimi.

Trömperissä on pieni kesäkahvila ja kauniina kesäpäivänä siellä voi mielellään viettää pienen tovin makustellen ajatusta pettuleivästä matkaeväänä ja lampaantaljasta rekilämmikkeenä.









Rä…

Kuninkaantietä itään I Turku - Paimio

Kuva
Kuninkaantie alkaa Turusta, sanovat turkulaiset. Uskon heitä ja aloitan kesäretkeni Turun Suurtorilta ja poikkeamalla tervehtimässä Mikael Agricolaa Turun Tuomiokirkossa. Hänet tulen tapaamaan retkelläni vielä useasti. Mikael oli täällä piispana, mutta paremmin hänet tunnetaan suomen kirjakielen luojana ja uskonpuhdistajana.
Turku on monipuolinen kaupunki, josta löytyy erinomaisia ravintoloita ja eräs Kuninkaantien mielenkiintoisimmista museoista, Aboa Vetus.
Siellä pääsee tutustumaan aivan Kuninkaantien alkulähteisiin, suomalaisen keskiajan arkeen, ihmisten eloon ja askareisiin.

Turkuun voisi jäädä pidemmäksikin ajaksi, mutta minun reittini vie eteenpäin, kohti Kaarinaa, joka sai nimensä Pyhän Katariinan mukaan. Kaarinasta löytyy osia alkuperäisestä Kuninkaantiestä ja täällä on ehdottomasti poikettava Tuorlassa, jossa sekä sielu että ruumis virkistyvät. Tuorlassa on nähtävää ja koettavaa sekä lapsille että aikuisille. Tiedekeskus tarjoaa m.m. planetaarionäytöksiä ja majatalossa saat …