Kuninkaantietä itään I Turku - Paimio

Kuninkaantie alkaa Turusta, sanovat turkulaiset. Uskon heitä ja aloitan kesäretkeni Turun Suurtorilta ja poikkeamalla tervehtimässä Mikael Agricolaa Turun Tuomiokirkossa. Hänet tulen tapaamaan retkelläni vielä useasti. Mikael oli täällä piispana, mutta paremmin hänet tunnetaan suomen kirjakielen luojana ja uskonpuhdistajana.

Mikael Agricola Turun Tuomiokirkon edustalla

Turku on monipuolinen kaupunki, josta löytyy erinomaisia ravintoloita ja eräs Kuninkaantien mielenkiintoisimmista museoista, Aboa Vetus.
Siellä pääsee tutustumaan aivan Kuninkaantien alkulähteisiin, suomalaisen keskiajan arkeen, ihmisten eloon ja askareisiin.

Turkuun voisi jäädä pidemmäksikin ajaksi, mutta minun reittini vie eteenpäin, kohti Kaarinaa, joka sai nimensä Pyhän Katariinan mukaan. Kaarinasta löytyy osia alkuperäisestä Kuninkaantiestä ja täällä on ehdottomasti poikettava Tuorlassa, jossa sekä sielu että ruumis virkistyvät. Tuorlassa on nähtävää ja koettavaa sekä lapsille että aikuisille. Tiedekeskus tarjoaa m.m. planetaarionäytöksiä ja majatalossa saat vatsan täyteen. Sopiva päiväretki polkupyörällä on Turku - Kaarina -Turku. Sen jaksavat polkea pienemmätkin.

Kuusiston piispanlinnan nurmella hattupäisen ritarin seurassa

Kaarinasta saisin
myös mukaani oivan oppaan, mikäli haluaisin tarkemmin tutustua kaupungin kulttuuritarjontaan ja poiketa opastettuna vaikka Kuusiston piispanlinnassa.                                                                                                       

Kuusiston piispanlinna Kaarinassa

                                                                       













Pikavisiitti Kuusistoon on tehtävä, mutta paremmin otan Tuorlan haltuun. 

Ladjakosken silta Kaarinassa Kuninkaantiellä

Tuorlasta matka jatkuu pitkin vanhaa tietä kohti Paimiota. Matkalla on vielä pysähdyttävä Piikkiössä ja kavuttava Huttalan Linnavuorelle. Tämä mielikuvitusta kiehtova paikka avaa näkymiä aikaan ennen Kuninkaantietä, kun vielä harvat kulkivat valmiita reittejä pitkin. Linnavuorelta löytyy merkkejä rautakautisesta asutuksesta ja pari uhrikuoppaa, jotka kertovat karua kieltään menneistä ajoista. Onneksi minulla on eväät mukana, niin voin istahtaa vuoren huipulle ihailemaan maisemaa ja nauttimaan hetken tästä ikiaikaisesta tunnelmasta.

Saavun 110-tieltä käännyttyäni tietä 2340 pitkin Paimioon. Tällä kertaa en poikkea Alvar Aallon suunnittelemassa parantolassa, vaan pysyttelen kaupungin keskustassa tutustuakseni museotarjontaan. Tämä pieni kaupunki on osannut hienosti tuoda esille omaa historiaansa museoissaan. Paimion sähkömuseo ja ihastuttava käsityömuseo Miila kertovat noin sadan vuoden takaista tarinaa alueesta. Miilan vieressä näkyy vielä osa vanhaa Kuninkaantietä ja onhan siinä vanha kilometripylväskin, jossa kerrotaan, että Viipuriin on vielä 50 peninkulmaa matkaa. Nyt on hyvä pysähtyä ja huilata huomiseen. Matka jatkuu silloin Salon läpi ja tiedän, että siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Onneksi olen varannut huoneen Kuninkaantien Kestikartanosta Paimion keskustasta. Taitaa tulla pitkä blogi ennen kuin saavun Virolahdelle, Kuninkaantien toiseen päähän Suomessa! Syksyllä matka jatkuu vielä siitäkin eteenpäin, Pietariin asti.

Kilometripylväs Paimiossa

Kaarinan palvelupiste, josta saisin oivan oppaan matkalleni