Kuninkaantietä itään IV Tammisaaresta Inkoon Barösundiin

Tammisaari, eli Raaseporin keskusta-alue vangitsee tunnelmallaan. Täällä voisi hortoilla viikon ja imeä itseensä rannikon tunnelmaa, puhua paikallisten kanssa ja maleksia pitkin idyllisiä pikkuteitä ihastellen puutalojen sikermää. Miksi tällainen estetiikka on niin harvinaista muualla? Kuninkaantien varrelta löytyy muitakin puutaloidyllejä, ja moni muukin rannikon kaupunki tarjoilee tätä, mutta onpa moni suomalainen kyläkin joutunut betonibrutalismin kynsiin. Nyt kuitenkin nautin tästä.

Yksityiskohta Tammisaaresta. Löydätkö paikan?

Raaseporin museo- ja galleriatarjonta on vaikuttavaa. Pelkästään kaupungin keskustassa, kävelyetäisyydellä toisistaan on toinen toistaan parempia museoita ja näyttelyitä. EKTAssa käyn tietenkin, jotta pääsen tapaamaan Helene Schjerfbeckiä, kaupungin kuuluisinta taiteilijaa.
Ravintolatarjonta kaupungissa on monipuolinen, joten nälkä tai jano ei pääse yllättämään.

Kita Österlund Malmbackan miilunpolttajien kylästä

Nyt on kuitenkin aika lähteä korkeakulttuurin parista miilunpolttajien luokse. Malmbacka on jännittävä miilunpolttajien kylä Raaseporin maalaismaisemassa, vain muutama kilometri Tammisaaresta, Snappertunan kylässä. Österlundin pariskunta, joka paikkaa pyörittää, joutui aivan sattumalta miilunpolton lumoihin. He löysivät omalta tontiltaan vanhan miilunpaikan, joka kertoi heille, että alueella on tuotettu hiiltä ruukkien tarpeisiin. Tästä lähti heidän innostuksensa luoda miilunpolttajien kylä. Ja innostukselle ei näy loppua!
Miilunpoltto kertoo myös Kuninkaantien historiaa. Hiiltä ei tuotettu pelkästään omien ruukkien tarpeisiin, vaan se oli myös vientituote. Valtavia hiilimiilun pohjia löytyy monin paikoin Kuninkaantien lähistöltä. Niistä tietää vain harva. Mutta Malmbackassa tämä historia on tehty eläväksi ja sen voi käydä omakohtaisesti kokemassa, joko yöpymällä miilunpolttajien mökeissä tai osallistumalla vuosittaiseen miilunpolttoviikonloppuun.

Malmbackan miilunpolttotunnelmaa

Tänne en jää yöksi vaikka tunnelmalliset mökit siihen houkuttelisivatkin. On aivan liian varhaista vielä pysähtyä, koska ritarit odottavat minua....


Raaseporin linna on vaikuttava ilmestys keskellä Snappertunan jokilaaksomaisemaa. Tämä linna on nykyään suosittu nähtävyys ja monen kesäisen tapahtuman tyyssija. Kesäteatteri, ravintola Linnanvoudin tupa ja hieno niittymaisema ovat syitä viettää täällä useampi tunti. Kaikista vaikuttavin nähtävyys on tietenkin linna, jonka seinät huokuvat Kuninkaantien sotaisaakin historiaa.

Raaseporin linnanrauniot

Nykyään tätä linnaa vahtivat leppoisat lampaat, enkä kyllä näe ainuttakaan ritariakaan....tiedän, että he saattavat tulla paikalle tapahtumien yhteydessä. Keskiaikaa elävöitetään monin paikoin Kuninkaantiellä. Turku, Raasepori, Siuntio ja ehkä monipuolisimpana Helsingan keskiaikapäivä Vantaalla keräävät tuhansia kävijöitä tutustumaan keskiaikaiseen Suomeen. Raaseporin linnanpihalla keskiaika on läsnä jatkuvasti. Hyvät, selkeät opasteet ja hyvin säilyneet rauniot avaavat kävijälle polun keskiaikaiseen elämään. Kylmien muurien sisällä elettiin kovien olosuhteiden armoilla. Rikkaudet eivät suojelleet kylmältä, kostealta eivätkä sairauksilta. Suomen keskiaika, jonka katsotaan päättyneen 1500-luvun loppuun mennessä, oli monin tavoin kovaa aikaa. Kehitystä tapahtui sekä infran että sivistyksen suhteen, mutta tavallisten perheiden elämä oli kovin raadollista. Lapsikuolleisuus oli valtavaa ja ihmisten keski-ikä alhainen. 

Vaikka mietinkin näin synkeitä asioita, eivät tunnelmat tai maisema ole synkeitä. Linna seisoo satojen vuosien jälkeen paikallaan kertomassa, että siitäkin ajasta on tultu aimo harppaukset eteenpäin. Jos eläisin keskiajalla, jatkaisin matkaani paljain jaloin kävellen, mutta nyt hyppään auton rattiin ja jatkan matkaa Fagervikiin. 

Fagervikin ruukinkuja punaisine työläisten asuntoineen

Museotien pätkä tuo minut perille ikiaikaiseen ruukkimaisemaan. Fagervikin ruukki ja kartano ilmestyvät mutkaisen tien takaa ja puutarha aukeaa eteeni kuín kreikkalainen pylväspuisto. Poikkean kahvilla ja vaellan kujaa pitkin kartanon yksityiselle kirkolle, joka valitettavasti on kiinni. Joskus vielä toivon pääseväni sen urkuja kuulemaan tai jopa soittamaan. Urut, jotka ovat Suomen vanhimmat käytössä olevat, ovat vuodelta 1726. 

Fagervikin kartano ja yksityinen kirkko vuodelta 1737 

Täältä suunnistan yöpymään Villa Sofiaan, jossa isäntäpari Sari ja Pentti jo odottelevat minua. Edessäni on vielä lauttamatka päästäkseni Barösundiin. Huomiseen!