Kuninkaantietä itään II Salo Hajalasta Latokartanonkoskelle
Aamulla saavun Paimiosta vanhaa Kuninkaantietä juuri Salon puolelle kauniiden kumpuilevien maastojen halki. Oikealla puolella tietä Hajalan kylään tultaessa on talo, joka vie ajatukseni ajassa taaksepäin. Hirsinen julkisivu kertoo eletystä elämästä ja sisällä minulle aukeaa näky, joka kertoo uurastuksesta ja arkisesta aherruksesta. Olen saapunut Trömperin Kestikievariin.
Tämä talo on tarjonnut aatelisille tyyssijan metsästysretkillä ja pysähdyspaikan Kuninkaantien kulkijoille 1700-luvulta lähtien. Hyväkuntoinen irtaimisto ja talon tunnelma on säilytetty oivallisesti pääasiassa vapaaehtoisten toimesta. Näitä paikallishelmiä on Suomi täynnään ja Kuninkaantie puolillaan. Valtava määrä talkootyötä ja uhrattuja tunteja kulttuurihistorian säilyttämiseksi. Nyt tätä aarretta vartioi Salon kaupungin museotoimi.
Trömperissä on pieni kesäkahvila ja kauniina kesäpäivänä siellä voi mielellään viettää pienen tovin makustellen ajatusta pettuleivästä matkaeväänä ja lampaantaljasta rekilämmikkeenä.
Räppänästä lankeavan valon kajossa näen mielessäni naiset pitkissä hameissaan arkiaskareissaan. Jätän taakseni tämän helmen ja suuntaan kohti Halikkoa, mukaellen vanhaa Kuninkaantietä, allani turvallinen dieselauto, joka ei kaipaisi pysähdyksiä parin peninkulman välein, vaikka niitä sille tarjoilen. Matkan voisi kuitenkin hyvin taittaa vaikka kävellen. Niin paljon pysähdyspaikkoja reitti tarjoaa.
Halikossa minut vastaanottaa mäen päällä sijaitseva keskiaikainen kirkko. Jotenkin se kaikessa komeudessaan pääsee kesällä piiloutumaan puiden suojaan ja sen näkee vasta saavuttuaan aivan sen kupeeseen museosillan viertä noustua vanhaa raittia pitkin. Sympaattinen tapuli seisoo mäen kirkon vieressä. Sen kellot ovat kumahdelleet monelle aatelisherralle, joista tunnetuimpia lienee Kustaa Mauri Armfelt, jonka hautakappeli on kirkon eteläsiivessä.
Kirkkorinteessä olevassa viljamaksiinissa sijaitsee museo, joka esittelee kattavasti Halikon historiaa.
Lähellä sijaitsee myös muinaismuistoalue Rikalanmäki, jossa voi kulkea pitkin mutkittelevaa polkua Halikonjokilaakson kulttuurimaisemaan tutustuen. Näillä seuduin on tehty paljon löytöjä, joista tunnetuin lienee n.s. Halikon käädyt, joista on tehty suosittu replika.
Täältä suunnistan seuraavalle kirkolle, Perniöön, joka niin usein sekoitetaan puheissa Pernajaan, joka sekin sijaitsee Kuninkaantien varrella, mutta reilusti idempänä. Perniö-Bjärnå, Pernaja-Pernå.
Tämä Pyhälle Laurille omistettu kirkko on vaikuttava ilmestys keskiaikaisine maalauksineen ja suojaisine kirkkomaineen. Se hallitsee koko maisemaa ja viitoittaa tietä kirkolta kirkolle, kuten koko Kuninkaantie kulkee. Jos katsomme tietä Turusta Virolahdelle, on lähes jokaisessa pitäjässä ainakin yksi keskiaikainen kivikirkko. Täten ne hyvinkin voivat toimia maamerkkeinä matkalla. Ne ovat myös rauhallisia ja tunnelmallisia pysähdyspaikkoja ja tarjoavat viilennystä helteellä. Suomen tiekirkot ovat kesän aikana vaihtelevasti auki, joten aikataulut kannattaa tutkia ennakkoon.
Nyt on löydettävä hyvä lounaspaikka! Muuten ei jaksa kulkea linnasta linnaan ja kirkosta kirkkoon. Jatkan matkaa kohti etelää ja pysähdyn vielä ihailemaan vaikuttavaa Latokartanonkoskea ennenkuin siirryn Raaseporin puolelle Tenholaan, jossa minua odottaa lounas ja jälleen uusi kirkko.
 |
| Trömperin kestikievari Salon Hajalassa |
Tämä talo on tarjonnut aatelisille tyyssijan metsästysretkillä ja pysähdyspaikan Kuninkaantien kulkijoille 1700-luvulta lähtien. Hyväkuntoinen irtaimisto ja talon tunnelma on säilytetty oivallisesti pääasiassa vapaaehtoisten toimesta. Näitä paikallishelmiä on Suomi täynnään ja Kuninkaantie puolillaan. Valtava määrä talkootyötä ja uhrattuja tunteja kulttuurihistorian säilyttämiseksi. Nyt tätä aarretta vartioi Salon kaupungin museotoimi.
Trömperissä on pieni kesäkahvila ja kauniina kesäpäivänä siellä voi mielellään viettää pienen tovin makustellen ajatusta pettuleivästä matkaeväänä ja lampaantaljasta rekilämmikkeenä.
Räppänästä lankeavan valon kajossa näen mielessäni naiset pitkissä hameissaan arkiaskareissaan. Jätän taakseni tämän helmen ja suuntaan kohti Halikkoa, mukaellen vanhaa Kuninkaantietä, allani turvallinen dieselauto, joka ei kaipaisi pysähdyksiä parin peninkulman välein, vaikka niitä sille tarjoilen. Matkan voisi kuitenkin hyvin taittaa vaikka kävellen. Niin paljon pysähdyspaikkoja reitti tarjoaa.
 |
| Trömperin esineistöä |
Kirkkorinteessä olevassa viljamaksiinissa sijaitsee museo, joka esittelee kattavasti Halikon historiaa.
Lähellä sijaitsee myös muinaismuistoalue Rikalanmäki, jossa voi kulkea pitkin mutkittelevaa polkua Halikonjokilaakson kulttuurimaisemaan tutustuen. Näillä seuduin on tehty paljon löytöjä, joista tunnetuin lienee n.s. Halikon käädyt, joista on tehty suosittu replika.
Täältä suunnistan seuraavalle kirkolle, Perniöön, joka niin usein sekoitetaan puheissa Pernajaan, joka sekin sijaitsee Kuninkaantien varrella, mutta reilusti idempänä. Perniö-Bjärnå, Pernaja-Pernå.
Tämä Pyhälle Laurille omistettu kirkko on vaikuttava ilmestys keskiaikaisine maalauksineen ja suojaisine kirkkomaineen. Se hallitsee koko maisemaa ja viitoittaa tietä kirkolta kirkolle, kuten koko Kuninkaantie kulkee. Jos katsomme tietä Turusta Virolahdelle, on lähes jokaisessa pitäjässä ainakin yksi keskiaikainen kivikirkko. Täten ne hyvinkin voivat toimia maamerkkeinä matkalla. Ne ovat myös rauhallisia ja tunnelmallisia pysähdyspaikkoja ja tarjoavat viilennystä helteellä. Suomen tiekirkot ovat kesän aikana vaihtelevasti auki, joten aikataulut kannattaa tutkia ennakkoon.
Kommentit
Lähetä kommentti